Entisen ylipainoisen Liikunnanohjaaja/ravintovalmentajan mietteitä elämästä, liikkumisesta ja ravinnosta.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Painajaismainen kuudes viikko! Paino tippui ja sitten syötiin ohi..

Alkufiilikset ja viikon kertausta
Aika sekavat fiilikset täällä päässä. Mä en vaan tajua miksi dieetti ei sovi mun päälle. Ehkä mä oon vaan niin heikkopäinen, että flippaan helposti. Viime viikko olikin sitten aikamoista vuoristorataa.
Kun hiilareita vähennettiin mulle iski nälkä, joka ei vaan niin helpolla helpottanutkaan. Mä oon aina luullut, että nälkä on dieetin pahin vihollinen, mutta ei se olekaan. Pahin vihollinen on mun mielialanvaihtelut. Mä olin viime viikon niin kiukkunen, että oksat pois! Kiukuttelin, makasin lattialla ja kiukuttelin, itkin, valitin, mökötin. Mä olin ihan kauhee. Musta tuntuu, että olin ku joku hormonimyrskyissä rypevä teini. Koskaan ei tiennyt tuleeko itku, nauru vai kiukku. Ja huom! Nämä tunnetilat vaihtelivat pitkin päivää. Isoin tunnetila oli kuitenkin Viha ja kiukku. :O

Keskiviikkona jalkatreenin jälkeen makasin lattialla ruuan jälkeen ja mun olo oli ihan kauhee. Tuntui siltä kun jokin olisi hakannut mua ympäri kroppaa. Mä en perkele inise turhasta, koska olen tottunut kovaan treeniin. Mun olo oli vaan niin ultimaattisen paska ja koko dieetti tuntui paskalta ja turhalta ja olo läskiltä. :/ Pää oli ihan hajoamispisteessä ja hei haloo mennään siis VASTA kuudetta viikkoa..

Jostain ihmeen syvältä sisimmästäni mä kaivoin sen kuuluisan sisun ja selvisin. Siinä oli ensimmäinen hetki kun oikeesti ajattelin, että mä en pysty tekeen tätä. En mä tosissani miettinyt luovuttamista, mutta sanotaanko että leikittelin ajatuksella. Seuraava päivä oli jo helpompaa ja perjantaikin alkoi mukavasti kunnes...

Tapahtuu jotain odottamatonta
Mun rakas tyttöni säikäytti toden teolla pyörtymällä perjantaina. Kaatui, löi päänsä, oli jonkin aikaa tajuton kunnes sain hereille. Iltapäivällä vein Mehiläiseen josta lähetettiin kiireelliseen ekg:hen keskussairaalaan. Tuolla reissulla vanhenin pari vuotta ja syömiset jäi vajavaisiksi. Onneksi sairaalassa oli välipala-automaatti mistä sain prodejuoman. Anyway syömiset jäi osittain kriisin keskellä puutteellisiksi.

Meillä on suvussa sydänongelmia, joten tämmöiset otetaan vakavasti. Itseäni on tutkittu paljonkin, mutta olen ihan ok mitä nyt tietyt lääkkeet on kielletty ja esim. elimistön kuivuminen saattaa aiheuttaa rytmihäiriötä, mikä pikkasen mietityttää näin lajivalinnan kannalta! :O Mutta se minusta.. Pohditaan tuota joskus toiste... Tytär oli kunnossa ja päästiin 5,5h päästä kotiin. <3

Kuinka monta kertaa voi toistaa saman mokan?
Aika monta, jos kyse on Ilonasta. Lauantaina stressin jälkeisessä tilassa olin salilla melkein kaksi tuntia. Siihen päälle kotona tunti pyörällä ja taas "unohdin syödä". :( Mä en vaan tajua mikä osa musta tekee tuon virheen aina vaan uudestaan vai eikö mua oikeesti kiinnosta tarpeeksi, että välittäisin? :/  Sunnuntai olikin sitten aika veikee päivä...

Ystävänpäivä ja päätös
Sunnuntaina  mun olo oli kaamee.. Mä vaan itkin ja kiukuttelin.. Ajoin salille itkua vääntäen ja salilta tullessa ajoin melkein ojaan niin väsynyt mä olin. Siinä hetkessä mä tein päätöksen ja se päätös oli syödä hiilareita enemmän, kunnolla enemmän.  Sitten mä vedinkin lähes ohjeen mukaisen ruuan ja lisänä ihanaa leipää ja PALJON+jälkkärii :P  Voi jumankauta, ku mun lihakset ja aivot imi ne hiilarit. <3 Musta tuli aivan eri ihminen. Koko se sekopäisyys hävisi ja tuntui kuin voisi lentoon lähtee. :)
Mun olo korjaantui niin paljon etten mä saa teille välitettyä sitä hyvänolon määrää näin kirjoittamalla. Ja kuinka loppujen lopuksi pienestä määrästä oli kyse. Mä modasin loppupäivän syömisiä niin ettei kalorikuormaa tule ja rasvaa vähensin, koska hiilareita tuli enemmän ja Ah, mikä olo onkaan nyt. Mulla ei ole ollut nälkä ollenkaan tänään ja fiilis on huikea. Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt enemmän ja vähemmän nälässä! :/

Siis toi leipä omnomon :P


Aaah!
 
Otin YHDEN!!!! :D

Samuli ei oikeen arvostanut mun tekoa, mutta mä olen nyt kyllä eri mieltä. Kuinka ihanan luxusta päästä kokeilemaan omalla kropalla tämmöistä ilman kisapaineita. Pahinta mitä mulle voi tapahtua on dieetin piteneminen, mutta so what. Mä tunnen kroppani ja olen aivan satavarma siitä, että eilinen päätös oli oikea. Mä en ole valmis kulkemaan tollasen 24/7 haistapaska fiiliksen kanssa ja jos se tulee olemaan sitä niin kisat saa jäädä. Mä en aio tehdä sitä mun läheisille, että kävelen naama sipulina joka paikassa ja ajattelen ruokaa koko ajan ja jatkuvasti, lukuunottamatta dieetin loppuaikaa.. Ei kiitos! Ilona siirtyy siinä tapauksessa tilaamaan leivosta lähikahvilasta!

Mistä tiedät kannattiko se?

Päätöksen puolesta puhuu fiiliksen ja jaksamisen käsittämättömän huikea parantuminen, hiilareitten imeytyminen lihaksiin (kuvatodisteet a ja b) ja maltillinen painonnousu tänään. ELI

Kun paino nousee maltillisesti, tavara menee oikeaan osoitteeseen! ;) Vai miltä näyttää?

 
 




Lopullinen tulos nähdään viikon päästä. Jatkaako paino laskuaan kuten tähän asti on tehnyt ja mikä mun fiilis on viikolla! ;) Paino on tippunut n.5 kg kuudessa viikossa ja mä olen helvetin ylpeä itsestäni. Mä en voi heittää omaa ammatillisuuttani roskakoppaan, kun joku toinen on eri mieltä, varsinkaan kun en ole vielä kisoihin menossa! :D En vaan pysty!!!
 

 

 

 
 Viikko alkoi siis mukavasti ja työpaikan pöydällä on tämä. :D
 


Ihquu ja muksaa viikkoa mussut! <3
-Ilona-

2 kommenttia:

  1. Tähän pakko lainata (mies)pomoni lausetta: "Nainen tekee mitä naisen täytyy tehdä." :-)

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta ja pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin! <3