Entisen ylipainoisen Liikunnanohjaaja/ravintovalmentajan mietteitä elämästä, liikkumisesta ja ravinnosta.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Mitä Onni On?


ONNELLISUUS. Sana, joka tarkoittaa meille useita eri elämän osa-alueita, jotka yhteenlaskettuna muodostavat meille tilan, jossa olemme aikasta tyytyväisiä. Minulle onni on aina ollut hiukan vaikea käsite ja tila. Tila jota en ole käytännössä koskaan saavuttanut kunnolla. Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, ketkä sanovat olevansa onnellisia koko ajan. Itse koen onnenhetkiä, mutta ne ovat tosiaankin vain hetkiä. Ei mitään ällöä ihquihanaa onnellisuutta, joka tekee hullun iloiseksi koko ajan. Elämäni voi olla todella hyvää, mutta se autuuden tekevä täysipäiväinen onnentunne on edelleen saavuttamatta. Tai no raskausaika oli lähes 100%:sti ihanaa ja onnellista sekä pikkuvauva-aika. Jotain hyötyä hormoneista. ;) Ei vaan se oli ihanaa aikaa. <3

Kadehdin ihmisiä ketkä oikeasti ovat onnellisia. Periaatteessa ei mullakaan mitää hätää ole. Mulla on ihana ja fiksu lapsi, terveyteni,hyviä ystäviä, perhe, harrastukset, oma koti pihoineen, kohtuu hyvä taloudellinen turva ym.ym.ym. mutta... En minä ole onnellinen. Mun onni on hukassa. Tällä hetkellä olen enemmänkin tyytyväinen siihen ettei elämäni ole jatkuvaa vuoristorataa. Kriisistä toiseen juoksentelua. Mua väsyttää aika tavalla. Tällä hetkellä haluan vain olla. Onko se kummallista? Eipä kait.

Vuosi mentiin hulabaloota kunnes tuli totaalistoppi ja nyt puhun siitä kun eräänä tiistaiaamuna en jaksanut nousta sängystä ylös. Melkein neljä viikkoa sitten mä tipahdin kaivoon niin syvälle etten pitkään aikaan ole ollut. Mä en jaksanut enää mitään, mua ahdisti 24/7 ja kaikki oli perseestä. Mun kroppa ei pettänyt missään vaiheessa, vaan pää. Puolen vuoden ajan hälytyskellot soi ja kovaa, enkä kuullut mitään. Menin vaan ja tein enemmän, enemmän ja enemmän. Unohdin työsähköpostiosoitteen, pankkikorttien pin-koodit, lupaamani asiat ja vaikka mitä muuta. En pystynyt työntekoon kunnolla ja haahuilin paikasta toiseen. Yöunet lähti. Nukuin van 5h yössä pätkittäin ja näin kauheita painajaisia. Niska-hartiaseutu alkoi oireilemaan. Kukaan ei sanonut, että LOPETA! Jotkut sanoi mun näyttävän hyvältä. Samaan aikaa pään sisällä kiljui ääni "ettekö te nää"? ja minähän jatkoin, koska voin niin "hyvin", Treenasin kuin hullu ja NAPS! Se tapahtui, totaalihajoaminen. Burn out. En osannut ennakoida ollenkaan, vaikka täähän on mun työtä. Ja taas hävettää.

Jäin sairaslomalle ja pääsin lepäämään. Hyvät ystävät pitivät kiinni, kiitos! <3 Liikuin maltillisesti, söin hyvin ja nukuin. Nukuin viikkoja yli 10h yöunia ja nyt tunnen olevani taas enemmän oma itseni. Voimaannuin. Olen vahvempi ja päättäväisempi. Vanha Ilona on vielä hukassa. Musta tuntuu etten koskaan enää löydä sitä, mutta ONNI_____ se olisi joskus kiva löytää! :) Tänään olen onnellisempi kuin eilen, siitä on hyvä aloittaa viikko! <3


-Ilona-


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta ja pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin! <3