Entisen ylipainoisen Liikunnanohjaaja/ravintovalmentajan mietteitä elämästä, liikkumisesta ja ravinnosta.

torstai 1. lokakuuta 2015

Joskus porsastelunkin on loputtava :D

Moikka! Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin jatkamaan blogiani. Kiitos vaan kommenteista niin julkisista kuin täällä esitetyistä. Mä oon niin huvittava tapaus, että pitäähän mun ikuistaa tämä matka kisalavoille, koska se tulee olemaan niin mielenkiintoinen ja kröhön omalaatuinen. Ilonamaassa sattuu ja tapahtuu, joten tylsäksi ei elämä käy.  :P

Blogin sisältö saattaa muuttua, koska  mun täytyy tehdä tässä pieniä muutoksia, jotta pidän kirjoittamisen itselleni mielekkäänä. Mihin suuntaan tässä mennään, niin ei kukaan tiedä. Mut tuntevat tietävät mun muuttavan mieltäni kakskymmentä kertaa päivässä (vähintään), niin vasta kun painan julkaise-nappia, nähdään mitä sieltä tulee..

Tällä hetkellä valmennus on tauolla jatkuen tammikuussa 2016 ja mun eloni on ollut sen mukaista. :D
Tiedätte kuinka olen kärsinyt stressistä enemmän ja vähemmän. Noh. Alkusyksystä oli pakko ottaa aikalisä tavoitteellisesta treenaamisesta yms ja ohjata energiat muihin elämän osa-alueisiin. En kadu päätöstä, sillä mun henkiset voimavarat eivät olisi riittäneet enää tähän "Ilona fitness-kuntoon"-projektiin. Annoin siis itselleni luvan nauttia elämästä ja löysäillä. Löysäily tapahtuikin enimmäkseen syömisten suhteen, treenit tein kuten pitääkin.



Tällä hetkellä tilanne on se, että mulla on menossa treenitauko, jonka kestosta ei ole täyttä varmuutta. Täyslepoa tulee vielä ainakin neljä viikkoa salilta, joten nyt on korkea aika lopettaa herkkujen mättäminen. Olen leuhkinut kestäväni hiilareita ja mässäilyjä hyvin, mutta nyt on tullut sekin raja vastaan. Mulla on pieni tuntuma, että laardia on kerääntynyt lantiolle kilon tai kahden verran ja sille pitää nyt pistää stoppi, jotenka Ilona palasi kiltisti ruotuun. Tavoitteena kiristellä saadut kilot pois. Homma alkoi tänään eli 1.10 ja puhtaasti mennään ainakin lokakuu. Otan huomenna parit kuvat, niin kuun lopussa on hippasen enemmän näytettävää. :P Bye bye suklaa ym.herkut... Voih ja huoh.. :))



Eletty elämä ei kaduta yhtään, sillä viimeinkin voin todeta herkkukiintiöni saavuttaneen lakipisteensä. :P Jep! Tiedän, että pari lukijaa siellä naureskelee tällä hetkellä! ;) Mutku mutku... Mä niiiiiin tykkään SYÖDÄ! :P 
Mä vaan rakastan hyvää ruokaa ja se tekee mut iloiseksi. Eipä ihme, että herkkuja on uponnut tän helvetillisen stressikierteen kourissa. Tunnesyöjä mä oooooooon.......

Herramunjee näitä kaverin tekemiä herkkuja


Jep PIZZAA!!!

Iloinen porsas! :P Kiitti Milla! ;)



Motivaatiokin on ollut hieman hukassa. Mä oon tosissani miettinyt miksi teen tätä ja varsinkin TEENKÖ tätä itselleni? Aikaa on ollut miettimiseen ja lopulta se vastaus löytyi KYLLÄ MINÄ HALUAN TÄTÄ! Tiedättekö miksi mä haluan kisoihin? Siksi, koska aikoinaan nuorempana mut valittiin koriksen maajoukkueleirille, jossa mä kävinkin ja kusin homman totaalisesti orastavan syömishäiriön takia. Samaten mokasin parhaimman aikani pelikentillä syömishäiriön takia ja koen etten koskaan päässyt näyttämään parasta Ilonaa, vaikka kelpo pelaaja olinkin. Mahdollisuus menestymiseen olisi ollut, mutta heitin sen hukkaan. Nyt "vanhoilla päivillä" olen löytänyt uuden lajin missä olen hyvä ja nyt haluan korjata asian ja mennä loppuun asti ja antaa sen parhaimman Ilonan säteillä ja olla voittaja, sillä pahin taistelu tulee olemaan Ilona VS. Ilona.

 Jotenka rakkaat lukijat. Hypätkää kyytiin! Pistetään uutta vaihdetta sisään, ajohanskat käteen ja kaasutetaan motarille! :P

Iltsu







2 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinulle!
    Täällä kanssa yksi, joka kärsinyt mielettömästä stressistä. Ja kun liikkuminen vähempää, niin ruoka sitten mokamas auttanut stressin hallinnassa. Suunta minullakin tästä on vain ylöspäin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Oman Lainen!

    Tunnesyöminen on kyllä niiiin kinkkinen juttu. Kieltämättä suklaa oikeesti auttaa pahaan oloon, mutta milloin on aika pistää levy pois?! :P

    Itseasiassa mun tapauksessa valinta tehdään kaupassa ja jätetään levy ostamatta! :))

    Ollaan itsellemme kuitenkin armollisia jookos? Kun henkinen hyvinvointi on laskussa, niin kaikki endorfiinin lähteet on sallittuja (varsinkaan jos ei olla kisadieetillä). Kun mieli voi paremmin, niin sitten taas jaksaa panostaa syömisiinkin. Moni ihminen tekee virheen vetämällä syömiset entistä tiukemmalle stressatessa ja se on sama asia kuin ampuisi itseään jalkaan! :/

    Mukavaa syksyn jatkoa sinulle! :)

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta ja pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin! <3