Entisen ylipainoisen Liikunnanohjaaja/ravintovalmentajan mietteitä elämästä, liikkumisesta ja ravinnosta.

tiistai 27. toukokuuta 2014

I have lost my MOJO




Juup.. Tervassa tahkotaan täällä taas... Mä en oikein tiedä mikä on vikana, mut joku on vikana, hukassa, hävinnyt, piilossa. Paras sana kuvaamaan tätä tunnetilaa on MOJOn puuttuminen.

Mojo on se jokin tunnetila, sisäinen motivaatio ja palo mikä saa sinut ylittämään itsesi. tuntemaan olevasi juuri oikeassa paikassa, oikeassa elämäntilanteessa oikeaan aikaan. Se kun tunne kun tiedät, et nyt saakeli menee helvetin hyvin. Vähän niinkuin juoksussa flowtunne. Minä taasen olen pikkasen hukassa itseasiassa vähän enemmänkin.

Nyt jotkut luulee, et taas se on repsahtanut, MUTKU en oo. Päinvastoin. Ruokavalio toimii, liikunnat toimii, kroppa muuttuu ja paino tippuu.  No mitä mä vikisen? En tiedä. Siks mä täällä nyt oonkin.

Ensinnäkin mä puhuin jo yhdelle kaverille tästä, mut kerron sen teillekin. En tunne itseäni enää peilistä, mä en itseasiassa tykkää katsoa peiliin. Omituista eikö vaan?! Mua ahdistaa,ku ihmiset huomauttelee koko ajan mun kropasta, haluaisin olla ja tehdä juttuni rauhassa. Vielä omituisempaa??? Mua pelottaa ajatus, et kohta saavutan sen mun tavoitteen eli  tietyn painon ja tulee tunnetila MITÄS SITTEN?  Mä en uskalla kattoo enää puntariin, ku paino vaan tippuu ja tippuu... Mä en tällä hetkellä tykkää edes puntarista, vaikka ennen mua oli vaikeeta pitää sieltä pois. Siis ihan pimeetä touhua tällä hetkellä. :O Tosi pimeetä!!!

Mä tiedostan kyllä paljon syitä miksi näin tapahtuu. Varsinkin tänään olen oikein iloinen osaamisestani päihde-ja mielenterveystyössä. Mutta kuten tiedätte tieto ei välttis helpota tuskaa. :) Yks syy mun aatoksiin on eräs anoreksiaan sairastunut asiakas joka on herättänyt mussa hirveesti itsetutkistelua. Koen hyvin voimakkaasti asiakkaan negatiiviset ajatukset, koska tiedän aika paljon mitä hänen mielessään liikkuu. Samalla olen kyseenalaistanut oman halun laihtua ja se tuntuu nyt niiiiin helvetin typerältä vakavan syömishäiriön rinnalla! :(

Siksi pistin Samulille HELP-tyylisen viestin ja pyysin tapaamista. Torstaina jutskaillaan ja mä aion nyt lämäistä pöytään kaaaaaikki ajatukset mitä päässä liikkuu. Voi valkkuraukkaa! ;) Samalla pitää miettiä jokin järkevämpi tavoite kuin typeristä typerin puntarilukema!!! Mä en halua ajatella enää painoa, vaan lihasten kokoa, voimaa, kykyä liikkua ja olla sinut oman kropan kanssa. Muita asioita, niitä OIKEESTI tärkeitä asioita.

Faktahan on surullinen. Mä olin onnellisempi kuus seittemän kiloa sitten ja mitä järkee tässä silloin on?Ihan oikeesti! Mä haluan takaisin sen tietyn onnellisuuden ja huolettomuuden mitä mulla oli. Älkää luulko ettenkö nyt olisi onnellinen, mutta olen ollut onnellisempikin! Jotain tarttee siis tehdä tai kupoli leviää lattialle. :D

Toivotaan, et tää on vain vaihe mikä menee ohi. Ehkä mä oon vaan kyllästynyt laihduttamiseen, ku oon vaan ollu aina jollakin dieetillä... Ja se tuntuu niin pöhlöltä, ku oon lähes normipainossa. Hirveesti ajatuksia ja tunteita.. Miks mä teen tätä? Olenko se sama Ilona kun tämä loppuu vai joku ihan muu? Mikä se lopullinen tavoite on? Olenko koskaan tyytyväinen?  Kysymyksiä joihin haluan vastauksen ennemmin tai myöhemmin. 

Sori tää avautuminen, mut ihminenhän vaan minäkin olen!<3

-Ilona-


6 kommenttia:

  1. Suurimmassa pudottajassa on mielestäni hyviä vinkkejä. Päivittäinen miettiminen, mistä on kiitollinen. Ja mitä ovat sinun unelmasi? Normaali paino/ulkonäkö on vain keino saavuttaa jotain ei lopputavoite. Ehkä olet oppimassa jotain uutta ?

    VastaaPoista
  2. Totta! :) Koko ajan opin jotain uutta itsestäni.

    On mielenkiintoinen tunne olla välittämättä asioista mitkä ennen olivat niin tärkeitä. Hämmentävää!

    VastaaPoista
  3. mä tiiän mitä meinaat, ja mulla toi oli eka ensiaskel muutama vuosi sitten ahminnan partaalle... paina jarrua. Oikeesti paina jarrua. Eti just ihan uus tavote kuin vaaka :). Ihan mikä muu vaan :). Hienoo et sait kuitenki valmentajan kiinni ja nyt annat paukkua kaikki mietteet pöytään... ;). Tsemppiä hirmuisesti :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Hanna! <3

    Olen hyvinkin tietoinen riskeistä ja tarkoitus on löytää joku muu motivaattori kuin X paino. Pistän mietintämyssyn päähän ja pohdin hieman asioita. Tiedän kuitenkin, et tavoite pitää olla liikuntaan sidottu. En tiedä olisko tää helpompaa, jos asettaisin itselleni tavoitteeksi kisat joskus vuonna 2016+, koska silloin tekisin sitä mitä rakastan, mutta toisaalta se vaatii henkiseltä puolelta jo jotain ihan muuta mihin en ole vielä valmis lähtemään...

    Toisaalta voishan kuntotavoitteeksi asettaa sen tietyn body fitness-kunnon ilman et lähtee kisailemaan.. Silloin ei tuijotella enää vaakaa ollenkaan! En tiedä!
    Hieman olen pihalla näissä päätöksissä! =) Ehkä mä mietin vaan liikaa...

    VastaaPoista
  5. Tiedän Ilona tunteesi (tai luulen tietäväni). Mä olen kans kipuillut tavoitteideni kanssa ja vieläkin olen vähän kuin tuuliajolla kun ei selkeää tavoitetta ole.

    Kuten puhuttiinkiin niin kisat ei ole mua varten vaikka kuinka vatvoin sitäkin edes ja taas mielessäni. Mutta body-fitnesskroppa omallalaillani olisi ehkä se mitä lähinnä tavoittelen. Mutta sitäkin rennolla fiiliksellä, jos tekee mieli jäätelöä niin varmasti sitä ilman pahaa mielikrapulaa syön :D

    Jos olet ollut onnellisempi 6-7kg sitten niin miks ihmeessä teet tätä hommaa tiukalla kontrollilla? Olisiko parempi kasvattaa lihasta ja syödä sen mukaan jolloin painoakin tulee takaisin mutta lihaksena?? Vaaka mäkeen ja takomaan pihviä.

    Onneksi sait Samulin nopeasti jutskaamaan niin saat selvyyttä itsellesi, mietitte yhdessä mikä voisi olla tavoittelemisen arvoista. Ite suoltanut asiat aina sähköpostiin, ei olla kertaakaan tavattu juttelun merkeissä. Tosin me treenataan yhdessä ja samalla voi aina avautua jos tarvetta on. Ollaan hyvissä käsissä!! :D

    Tsemppiä ja kerrohan sitten mihin tulokseen tulitte. :D

    VastaaPoista
  6. Kiitos Aikku! <3 Esitit oikein hyvän kysymyksen. :)
    Syy miksi teen tätä on ensinnäkin vatsaongelmat. Mun maha on loistokunnossa ja vielä vähän aikaa sitten ei ollut. Olen huomannut, että heti kun ote lipsuu niin vatsaoireet palaavat esim.sokeri kaikissa muodoissa on nykyään tooooosi paha, samaten viljat. Siinä on tärkein syy..

    Toinen syy on se etten ulkonäöllisesti ole tarpeeksi timmi itselleni esim.mahaa on edelleen ihan liikaa (helvetin raskausmaha) Vaatteilla on helppo peittää pahimmat alueet, mut mä haluan olla huippukunnossa myös ilman vaatteita! ;)

    Mun pää ei kestä offia, sekin on fakta. Ei ennen kuin olen saanut ylimääräiset pois.
    Samuli oli ihana. Sille olis saanu soittaa heti illalla klo 21, mut ajattelin ettei tässä nyt NIIN ISO hätä ole! :D

    Huomenna kerron mitä juteltiin! ;)


    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta ja pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin! <3