Entisen ylipainoisen Liikunnanohjaaja/ravintovalmentajan mietteitä elämästä, liikkumisesta ja ravinnosta.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Motivaatio nro 1


 
Moni lukija varmaankin ihmettelee mistä ihmeestä minä kaivan tämän motivaation tiukkaan syömiseen, aamuheräämisiin ja salilla käymiseen. Ei unohdeta jatkuvaa kaupassa ravaamista, ruokien valmistamista/purkittamista/punnaamista ym. Eli hommaa on riittävästi, eikö?

 En hae tällä toiminnalla itselleni sädekehää pääni päälle. Tämä on minun valintani, vain minun. Fitness elämäntapa (ou mai gaad, ku vihaan tätä sanaa, ärrrrr ja purrr) vaatii tietyn mentaliteetin ja elämäntilanteen onnistuakseen kunnolla. Minun mielestä onnistumista ei punnita painolla/ulkonäöllä, vaan myös henkisellä muutoksella. Eihän nyt herrajumala sun ole pakko sitä rahkaa syödä, jos siitä et tykkää!!! Muitakin vaihtiksia löytyy..  Musta on ihan hirveetä kuulla ihmisten haukkuvan tätä ruokavaliota ja kertovan kuinka he oksu kurkussa syövät kanaa ja parsakaalta (näin kärjistetysti) ja unelmoivat THE UNELMABODYSTA. Ja HETI kun on tippunut kymmenen kiloa, niin sit lopetetaan ja palataan vanhoihin tapoihin. :/  Syömisen pitää olla sellaista, että sitä voi noudattaa koko loppuelämänsä! Muuten mennään metsään ja pahasti! Edelleenkin toistan uudemman kerran. Jos nyt luet tätä ja mietit miksi helvetissä syön näin, vaikka on paha olla ja jatkuvat himot vaivaavat, LOPETA! Etsi itsellesi se sun juttu mikä se nyt onkaan. Maailma on pullollaan terveellisiä ruokavalioita. Kyllä niistä löytyy sinulle, sinun vatsalle ja PÄÄLLE sopiva muoto.

Hieman ehkä hairahduin taas aiheesta eli se minun motivaattori. Kaikista suurin syy/motivaattori  on välillisesti tyttäreni. Hänellä diagnosoitiin viime marraskuussa Dyspraksia ja se on tuonut elämäämme omat haasteensa. Viime vuoden lopulla olin töitten takia almost  loppuunpalanut, stressasin lapsestamme ja olin vatsa, selkä- ja polvivaivainen. Kaiken kukkuraksi avioliitto alkoi rakoilla. Tiesin, että minun täytyy kanavoida stressi ja ahdistus johonkin liikuntamuotoon. Erinäisten somaattisten ongelmieni takia koris ei ollut enää vaihtoehto. Halusin alkaa harrastaa jotain yhtä intensitiivisesti kuin korista parhaimpina aikoina, joten mikäs sen mukavampaa kuin kuntosaliharjoittelun kehittäminen ihan uudelle tasolle.

Päätös oli yksi elämäni parhaimmista. Olen tällä hetkellä aivan mielettömän motivoitunut saliharjoitteluun, paino on täysin melkein toissijainen asia. stressinhallinta on helpottunut ja pystyn käsittelemään vaikeitakin asioita ”kilahtamatta”. Mikä ihaninta, syömiset sopivat minulle kuin nenä päähän. Miettikää henkilöä joka vuosikausia laskee kaloreita, hiilareita, rasvoja kalorilaskuriin ja kiloklubiin vain pienillä tauoilla. Aika raskasta vai mitä mieltä olette!? Mä tiedän tasan tarkkaan tuhansien ruoka-aineiden kalorit. On kuulkaa ihan perseestä, ku ei voi siitä munkista nauttia kaloritietämyksen takia. Nyt mun ei tartte enää laskea. Ihan älyttömän vapauttava tunne! J Henkinen painolasti on viimeinkin poissa ja olo on höyhenen kevyt. Avioliittokin on aika hyvällä mallilla! :)

Tätä kirjoittaessani ajatukseni kuitenkin siirtyvät aiheeseen fitness- oikeutettu syömishäiriö, mikä  surullista kyllä pitää joiltain osin täysin paikkansa ja siihen voin paneutua myöhemmin. Omalta osaltani siihen on syy miksi haluan vapaasyöntiaterioita ja miksi joskus syön ns. ohi ruokavalion. Esimerkiksi viikonloppuna laitoin kasvisnyytteihin pikkasen aurajuustoa ja söin lihaa hippasen enemmän, koska oli taas niin kova nälkä. Kenenkään ei-kisadieetillä olevan ruokavalio kaadu 20 grammaan aurajuustoa ja 30g kalkkunaa! :P Se joka niin väittää, puhuu paskaa!  Nää on tosi pieniä asioita, mutta henkisesti tosi tärkeitä ja pitävät minut ns. turvallisella maaperällä. Jos tavoitteen saavuttamiseen menee kuukausi kauemmin näillä systeemeillä niin SO WHAT MENKÖÖT!!! Minä olen onnellinen ja se on tärkeintä! <3

Toivon lukijoille iloa ja aurinkoa tähän viikkoon <3

 

 -Ilona-





 

4 kommenttia:

  1. Allekirjoitan tuon täysin, ei maailma kaadu siihen aurajuustoon tai kalkkunaan tai sitten ollaan aika kaukana hyvinvoinnista jos kaatuu. :)

    Just eilen puhuin mentaalivalmentajalle, etten herää aamuisin puoli 5 lenkille vain sen takia, että valmentaja kirjoittanut niin paperille. Tai lähde 4x viikossa salille rääkkäämään itseäni siksi, että joku on käskenyt. Mä teen sen siksi, että siitä mä nautin. En minkään muun takia. Jos ja kun muut nauttii jostain muusta niin tehköön he jotain muuta, suon sen heille kyllä. :D

    17.5 nähdään, eiks joo? :D

    VastaaPoista
  2. Hyvä että olet sisäistäny homman ja löytänyt sen sun tavan tehdä asioita. Mäkään en ymmärrä sitä, että tehdään "sokeasti" ja väkisin se mitä paperilla lukee, vaikka oma kroppa oireilis selkeesti ylikuormituksen merkkejä! :O
    Meillä on Aikku onni olla tällä alalla, niin siitä saadaan ihan eri perspektiivi koko hommaan! :D

    17.5 nähdään.. Yritetäänkö päästä samaan ryhmään? ;)

    VastaaPoista
  3. Mitä olet ajatellut treenata silloin? Mun mies tulee mukaan ja hengailee sit kaupungilla sen aikaa. Mennään sitten sinne Mamma jotain syömään sen jälkeen. Täytyy katsoa vähän junia miten niitä tulee :)

    VastaaPoista
  4. Mikä vaan paitsi jalat on suunnitelmissa! :P

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta ja pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin! <3